Ääriluterilaisuus

Ääriluterilaisuuden idea on selkeän yksinkertainen: uskotaan sellaisenaan kaikki mitä luterilaisissa tunnustusteksteissä lukee.

Koska tuo usko on saatu lapsikasteessa, pyytämättä ja toivomatta kaikenlainen muu ajattelu olisi uskonnollista kannanottamista, siis hihhulointia ja käännynnäisyyttä. Sellaisesta ei hyvä seuraa, kuten on aina uudestaan ja uudestaan havaittu.

Ääriluterilaisuus suhtautuu uskonnolliseen kääntymiseen neutraalisti ja käännyttämiseen kielteisesti, missä se poikkeaa perinteisestä luterilaisuudesta. Ääriluterilaiset eivät saarnaa, sillä he tietävät asian olevan minäänsä suurempi.

Aiheesta on turha kirjoittaa enempää, kaikki on jo sanottu.

Vanha miekan tie

- Sinun vanhempasi ovat kuolleet, mutta sinun esi-isiesi henget elävät. Kaikki mitä nyt, katsoessasi ympärillesi näet on sitä. Jokainen erilainen kivi, jokainen erilainen puu, jokainen erilainen kuoriainen, linnut ja yksi taivas.

- Ellet ymmärrä tätä, älä tartu tähän miekkaan.

- Entä, jos en tartu?

- Olet hyvä. Me suojelemme sinua koska haluamme elää

Politiikka

Hienoisia vaikeuksia hallita tätä WordPressiä.  Vanha mikä vanha, siis minä.

Joka tapauksessa: Neljännen polven punakaartilainen Minna Sirnö kyselee Ilta-Sanomissa:

- Tiestivätkö kaikki perussuomalaisia äänestäneet, millaisia arvoja ja millaisten yhdistysten jäseniä he tietämättään kannattavat, vasemmistonaisten puhenainen, kansanedustaja Minna Sirnö kysyy.

Ja voin tässä Minnalle itsekin neljännen polven punakaartilaisen todeta: Tietävät.

Se on se sinun yhdistyksesi, jossa ei toimita avoimesti ja demokraattisesti. Itse en usko, että Padre Soini olisi sellainen isähahmo kuin sinun isukkisi Lenin ja Stalin olivat. Mutta mikäli on, niin terve. Vetoa sitten siihen.

Hyviä jatkoja.

Tosi

Kulttuuri on kuolleiden, elävien ja syntyvien välinen sopimus, joka raukeaa, jos elävät omivat sen itselleen.

Kaksi kaupunkia

Tientsin. Erään punatiilisen tehdasrakennuksen kivijalassa oli pieni kuppila, joka oli aina hämmentävän rauhallinen ja jota piti sivistynyt mies tyttäriensä kanssa. Mies tiesi yllättävän paljon Suomesta ja puhui englantia. Tytöt olivat kauniita. He olivat pukeutuneet mustiin housuihin ja valkoisiin, kaulaan asti napitettuihin maopaitoihin. Toinen heistä hyräili aina jotain kiinalaisia lauluja pyyhkiessään pöytiä tai kantaessaan juomia. Ei mitään mahdollisuuksia, mutta paikassa oli mukava istua ja jutella.

Keelung. Vanha, pieni mies nuokkui baarin nurkassa. Alkoi sataa kaatamalla. Pian vesi tulvi kynnyksen yli sisään. Mies havahtui ja rupesi patoamaan oviaukkoa hiekkasäkeillä. Joku, en muista kuka, kysyi Dabilta: “Onko toi sun isä?” Dabi otti korkokengän jalastaan. Miehen kävellessä säkkinsä kanssa pöydän ohi hän pamautti sillä miestä päähän ja sanoi: “Ei”. Ihan hyvä kapakka sekin.

Kiinalainen juttu.

Ajan suunta

En ole poliittinen ihminen. Menettäisin hermoni politiikassa välittömästi.

Olen kansallismielinen, luterilainen ja konservatiivi. Kansallismielisyys on kiteytetty Teemu Lahtisen toteamuksessa: “Jokaisella kansalla ja kulttuurilla on oikeus olemassaoloonsa ja oikeus hallita itseään”. Luterilaisuuteen voi helposti tutustua tunnustuskirjoista. Konservatismi taas on esitelty Edmund Burken kirjoituksissa, eikä minulla ole niihin juuri mitään lisättävää.

Siitä huolimatta aion kirjoittaa tänne tulevaisuudessa artikkelin kustakin aiheesta.

Nyt vaalien laillisuutta valvomaan.

Historiallisia vuoropuheluja

Joiden vaatimattomana tarkoituksena on lietsoa vihaa, kaunaa ja väkivaltaa kansanryhmien välille ja jotka on merkinnyt muistiin humalainen demari kevättalvena 1897

I Piippumuurari ja kalastaja

Piippumuurari: Vad kostar haukia kilo?
Kalastaja: Ett eller två rubla
Piippumuurari: No jumalauta…
Kalastaja: Två rubla

II Työläinen ja porvari

Työläinen: No johan nyt on helvetti, en kai minä tässä huvikseni kanavaa kaiva.
Porvari: Niin, ette toki. Mehän maksamme siitä.
Työläinen: Ette te kuitenkaan saatana kaivamisen esityksestä maksa, joten mene nyt helvettiin siitä!
Porvari: Ai, joo. Totta.

III Piika ja pehtoori

Piika: Mene nyt helvettiin siitä.
Pehtoori: Kuinka nyt ihan helvettiin?
Piika: No niin helvetin syvälle helvettiin kuin helvetissä pääsee.
Pehtoori: Tiina haastaa nyt riitaa?

IV Maatyömies ja rabbi

Maatyömies: Haluan lapseni juutalaiseen kouluun.
Rabbi: Miksi ihmeessä?
Maatyömies: Haluan hänen oppivan näiden kaikkien ennakkoluulojen turhuuden.
Rabbi: Mutta eihän se käy. Tehän ette ole juutalainen.

V Lahtari ja punikki

Lahtari: Kohta tämä menee siihen, että joku ampuu.
Punikki: No, ammu ensin.
Lahtari: Ei kun anna palaa vaan.
Punikki: No helvetti. Odotellaan sitten.

Alku

Sanaton yksinäisyys täyttää läntiset huoneet.
Kuun valossa yksinäisen pihlajan varjo
kahlitsee syksyä sisäpihalle.

Kuu on kuin sirppi
mutta silti se ei leikkaa kudottua villaa

Ymmärrys on yhäkin järjestäytymättömänä.
Onko erillään olo vain surumielisyyttä?

Ei sitä voi tietää, mutta
omiensa jättäminen on kuin katkera maku sydämessä.